Sille jutulle on nyt kait sitten tullut lopullinen piste.En ole käyttänyt puhelinnumeroa,eikä hänkään ole minulle päin.Silti ajatukset vievät alituisesti häneen,miten hän voi,mitä hän tekee...vaikka oikeastaan tiedän hänen vointinsa ja tekemisensä ilman yhteydenpitoa.Ihmeitä pitäisi tapahtua,jotta hän olisi jossain muualla tekemässä jotain muuta...Ehkä parempi näin.Irtautuminen.Silti hieman huono omatunto.Miksi en pidä yhteyttä vaikka sanoin pitäväni.Eihän viaton soitto ketään vahingoita.Mutta toisaalta voiko soitot kovin viattomia olla,kun tunnetasolla olin kuitenkin niin syvällä.Ja olen kait vieläkin,ajatuksissani.Tarina,jota ei koskaan tullut...koska en sitä sittenkään halunnut.Vaarallinen suhde-ei sovi mun elämään enää.

Kävin kääntymässä erään yhdistyksen tiloissa,jolle todennäköisesti alan tekemään lopputyötäni.Hienoa,että sentään järjestötasolla vielä jaksetaan ponnistella pienen ihmisen hyvinvoinnin eteen.Julkinen palvelujärjestelmä ei vaan pysty vastaamaan tarpeeseen,joka on todellinen ja koskettaa joitain ihmisiä hyvinkin läheltä.Vierailu oli toisellakin tavalla jännä.Olen nyt nähnyt asian kaksi puolta- kun ollaan vielä syvällä pimeässä ja sitten ajan sen jälkeen,kun jotkut onnekkaat ovat sieltä pimeydestä päässeet irti.Tai ei vielä täysin irti,mutta pyrkimys valoon on kuitenkin voimakas.Siinä taistelussa tarvitaan kaikki apu,mitä on saatavilla.Ennenkaikkea siihen tarvitaan ihmisiä,jotka välittävät ja uskovat muutokseen.Ihmisiä,jotka tukevat ja auttavat tiellä valoon.Ihmisiä,jotka jaksavat vaikka välillä kävisikin pimeällä puolella.Rakkautta ja lämpöä.

Pieni tilitys tauko ja nyt kun tänne tulin,niin meinasin eksyä.Onpas tämä vuodattaminen muuttunut oudoksi.Täytyy hieman totutella,jotta taas lähtee sujumaan...

Mutta joo.Vuosi vaihtui.Mitä uutta...angsti ei ole kadonnut mihinkään.Tuntuu lisääntyvän.Onneksi kohta koittaa arki ja meikäläinen palautuu arkirutiineihin,jolloin en liiemmin enää ehdi ajattelemaan muuta kuin opiskelua.Lisätäkseni tätä jo olemassaolevaa angstia,olen TAAS alkanut vieroittamaan itseäni tupakasta.Laastareita toki liimailen sen minkä ehdin,mutta parempi sekin kait kun keuhkojen savutus. :)

Sain tänään myös numeron.Tästä numerosta tavoitan "hänet" (josta alla olevista kirjoituksista voi lukea ihan kyllästymiseen asti).Tekis mieli käyttää numeroa,mutta toisaalta taas ei.Kun tiedän,että jutusta ei voi mitään tulla.Mutta kaipa ihmisluontoon kuuluu jonkinasteinen masokismi,joten todennäköisesti viimeistään huomenna rustaan jotain megatekstaria hänelle.

Heh,viime kirjoituksessa taisin "luvata",että seuraava kirjoitus sisältää elämää suurempia ajatuksia,mutta hei:uusi vuosi voikin sitten alkaa heti lupauksen rikkomisella.Kun ei tässä jamassa jaksa enää alkaa filosofoimaan...

Uusi vuosi ja uudet kujeet.Kuulostaa kliseeltä,mutta näinhän se menee.

Vielä jauhantaa hänestä.En vastannut,kun HÄN yritti soittaa.Olenpa lapsellinen,tunnustan näin ihan julkisesti.Yritän kait vieroittaa itseni hänestä näin julmalla tavalla...ja nyt sisuskaluissa jäytää syyllisyys ja suru.Kun ei siitä mitään voi tulla.Mutta silti.Surettaa.Yleensä en pelkää mitään.Olen peloton.Mutta nyt tämä yksi ihminen on saanut minut pelkäämään omaa maailmaansa tai lähinnä sitä,mitä minun maailmalle voisi tapahtua,jos häneen liityn.

Uusi vuosi lähenee hurjaa vauhtia.Jokohan mäkin sitten oppisin elämään.Ihan kunnollisesti.Tuottamatta surua kenellekään.Ensi kerralla kirjoitan jotain todella syvällistä filosofista pohdintaa elämän perimmäisestä tarkoituksesta.Eihän tällainen teinijauhanta jaksa ketään innostaa.Kaikista vähiten itseäni.Sori. :)