Vielä jauhantaa hänestä.En vastannut,kun HÄN yritti soittaa.Olenpa lapsellinen,tunnustan näin ihan julkisesti.Yritän kait vieroittaa itseni hänestä näin julmalla tavalla...ja nyt sisuskaluissa jäytää syyllisyys ja suru.Kun ei siitä mitään voi tulla.Mutta silti.Surettaa.Yleensä en pelkää mitään.Olen peloton.Mutta nyt tämä yksi ihminen on saanut minut pelkäämään omaa maailmaansa tai lähinnä sitä,mitä minun maailmalle voisi tapahtua,jos häneen liityn.

Uusi vuosi lähenee hurjaa vauhtia.Jokohan mäkin sitten oppisin elämään.Ihan kunnollisesti.Tuottamatta surua kenellekään.Ensi kerralla kirjoitan jotain todella syvällistä filosofista pohdintaa elämän perimmäisestä tarkoituksesta.Eihän tällainen teinijauhanta jaksa ketään innostaa.Kaikista vähiten itseäni.Sori. :)